Niin, siellä se oli!
Hän viskasi kynän vasten seinää; hänellä ei ollut vähääkään halua nyt työhön! Ja hän istui synkkänä käsivarteensa nojaten ja tuijotti eteensä…
"Se on sinun syysi äiti! — Vai minunko päähäni se sukkela ajatus olisi juolahtanut, että Thinka Rysylkeen lähetettäisiin?"…
Hän löi nyrkkinsä pöytään.
"Se raha vie turmioon, sanon minä. — Jos menetellään tuolla tavalla, niin mitä jää jälelle Jörgen'in kasvatusta varten? — Hui, oikein minun nousee veri päähän… Kahdeksan taalaria suorastaan virtaan heitetty"…
"Totta kaiketi hänen täytyy saada pyhähame; Thinka on jo puolitoista vuotta kuluttanut niitä vaatteita, joita hän sai kotoa."
— "Entä sitte uudet korukengät Stavanger'ista! Jopa nyt jotakin! ei vähempääkään kuin Stavanger'ista … niin siinä seisoo", hän sieppasi laskun pöydältä … "ja lakeeri-nahkainen vyö ja kenkien puolipohjaamisesta ja paikkaamisesta kaksi taalaria ja yksi äyri … ja sitten ompeluneuvoja; en ole milloinkaan kuullut nuoren tytön ostavan taloon ompelutarpeita! — ja postirahaa! yksi taalari, kaksi äyriä ja viisi killinkiä? … kaksi äyriä ja viisi!… Kerrassaan selittämätöntä!"
"Puolestatoista vuodesta, ajattelehan toki sitä Jäger. Kuusitoista killinkiä joka kirjeestä."
"Kehno kirjoittaja, sanon minä, joka ei edes maksa kirjeitään… Miksi kirjoitti hän nyt viimein, kun hän jo edeltäkäsin oli pannut terveisiä kälysi kirjeessä? Neljä ja puoli kyynärää silkkinauhoja! Miks'ei hän pannut kymmentä, — kahtakymmentä kyynärää … niin pitkää kuin täältä on Rysylkeen! — sittehän olisi saanut isänsä varat loppumaan yhdellä kertaa. Kyllähän näen, mihin tässä vihdoin joudutaan"…
"Vaan näethän, he vierailevat voudin ja papin ja maaherran luona; totta kai hänen täytyy olla siististi vaatetettu."