"Nyt puhut sinä, Inger-Johanna, aivan ajattelematta … on aina suuri erotus sivistyneen seudun ja aution erämaan välillä täällä tunturilla".
Rouva Jägerin hunnun peittämä pää vajosi hernevarpeitten väliin… "Isä sanoo, että Rönnov varmaankin kartuttaa ranskankielen taitoaan sentähden, että he tahtovat hänet Tukholmaan."
"Niin, häneltä varmaankin tulee jotakin ylhäistä… Voit kyllä käsittää, kuinka erinomaisen hauskaa ja kodikasta meillä on, kun joskus iltaisin olemme yksin kotona ja minä luen ääneen tädille."
Rouvan suuri, sinisen täplikäs huntu kohoutui, pöytäveitsi kädessä ojensi hän lautasen tyhjänä takaisin.
"Ja sitte on hänen käytöksensä varmaankin sellainen, että se sitä paremmin sopii hänelle, kuta korkeammalle hän kohoaa".
"Aivan täydellisesti!… Vaan en tiedä miksi ei häntä juuri sovi ajatella täällä vuoristossa."
Rouva Jäger seisoi hetkisen pöytäveitsi kädessään.
"Olkoon jo kylliksi!" hän huoahti ja ryhtyi väsyneenä koriin… "Tänä vuonna emme enää saa paljo herneitä!"
VII.
Giljen keittiössä oli juuri kiire jouluteurastusten jälkeen.