Toiset ajatukset ikäänkuin juohtuivat hänen mieleensä, hänen haistellessaan sitä…
"Äidin keltainen saipua on rehellisempää!"
Hän heitti sen reippaasti ulos ikkunasta ja pyyhki huolellisesti noita taistelukentälle kaatuneita käsiliinalla ikkunalaudalta.
— Aamupäivällä olivat rouva Jäger ja Inger-Johanna poimimassa sokeriherneitä päivälliseksi.
"Ota ainoastaan kaikkein suurimpia palkoja, Inger-Johanna — senlaisia jotka tulisivat liian kovakuorisiksi, jos niitä säästäisimme isän kotiintuloksi."
"Mitähän täti sanoo, jos saa kuulla, että olemme antaneet sinun seurata isääsi etäälle tunturille… Hän ei varmaankaan pidä sellaista retkeä minäkään erityisenä hauskuutena, eikä voi käsittää, että sinä voit noin kaunopuheliaasti kertoa kivistä ja kannoista."
"Ei, hänen mielestään ei mitään voi verrata heidän teeseuroihinsa!" naurahti Inger-Johanna.
"Ojenna lautanen minulle, niin tyhjennän sen koriin", sanoi äiti.
"Tätihän kirjoitti, että Rönnov jää koko talveksi Pariisiin!"
"Rönnov, niin… Mutta minäpä oikein huvittelen itseäni sillä ensi talvena, että luen ääneen tädille Gedeckeen kertomuksia Sveitsistä ja sitte aina vähä väliä liitän niihin pienen kuvauksen omasta matkastani!"