* * * * *
Muutama hyönteinen — mettiäinen, tahi ampiainen lensi suristen sisään avonaisesta ikkunasta, siniseksi maalattuun, siistittyyn huoneesen … hyrisi ruutua vasten, niin että se häiritsi tuota nuorta paksutukkaista, tumma-ihoista, kaunista tyttöä, joka aamu-untaan vielä sohvalla nukkui.
Hän makasi kyljellään syvään uneen vaipuneena, palattuaan vasta yöllä kotiinsa… Illan tunteet liikkuivat vielä hänen mielessään.
Hänellä oli jo toinen lohi koukussa… Se kiilsi ja pyristeli vedessä… Grip toi kaksi tikkua, pannakseen ne ristiin…
Hurr … surrr … suoraan hänen kasvoilleen, niin että hän heräsi…
Päivä oli jo pitkälle kulunut.
Valkoisten uutimien ympäröimällä pesupöydällä, joka oli järjestettynä hänen tuloansa varten, oli orvokkisaipua, hopeapaperiin käärittynä.
Se se varmaankin viekotteli tunturin kokemattomia hyönteisiä onnettomuuteen … ne olivat vainuneet tätä aivan uutta kukkaismaailmaa ja syöksivät nyt suin päin uskaliaasti uutta keksintöä kohti — aavistamatta ajan monituisia ihmeitä, ett'ei orvokin tuoksu tarjonnutkaan mitään orvokin mehua, vaan vaikutti ainoastaan ilkeätä vatsan kivistystä… Niiden ajatukset olivat varmaankin kovin sekavat, koska ne vastatulleet hyönteiset niin levottomasti hyörivät sinne tänne, ikäänkuin aavistaen jotain pahaa ja lensivät pari, kolme kertaa huoneen ympäri, ennenkuin kiusaus tuli liian suureksi, ja koska entiset, joihin tuoksu jo oli vaikuttanut, hitaasti ryömivät seinää pitkin, jopa menivät tainnoksiinkin tai pyristellen makasivat ikkunalaudalla.
"Ui! — ja suovastaan pesuveteen!"
Hän katseli suuttuneena saipuata, joka oli syypäänä tähän.