Rouva Ulfvung oli ikäisekseen vielä nuoren näköinen. Ääni kaikui luonnostaan vähän kovalta ja vähän itsetietoiselta niinkuin miehensäkin.
Martine tuli sisään ja avasi selälleen molemmat ruokasalin ovet.
"Turskaa ynnä munakasteketta, — tuoretta, niinkuin juuri järvestä nostettua!" huusi hän.
Tuolit kolisivat. Noustiin äänekkäästi puhuen ja meluten ylös, valmiina astumaan runsaasti varustetun illallispöydän ääreen.
Puheltiin ja keskusteltiin, ja Ulf ja pankinjohtaja setä esittivät toisten naurun ja hyväksymisien kaikuessa runsaan varastonsa kaupunkilais- ja laivurijuttuja. — —
Niin oli taas vietetty yksi näistä tunnetuista hauskoista sunnuntai-illoista Lindestadissa.
Yksi ja toinen vieraista tirkisteli rautujen läpi ulos pimeyteen, jossa etäältä kaupungin tulet tuikkivat.
— Sitten huudettiin rekiä ja kulkuset soivat aina sen mukaan kun hevoset ajoivat ylös.
Ylöspääsyn porstuan ovesta esti tulliherra, joka oli tarttunut postimestarin napinreikään ja piteli häntä kiinni. Oli kysymys siitä, mistä eräät sakot olivat aiheutuneet…
"Minä tahdon vaan sanoa", kuultiin kapteenin puhuvan, joka punaisena ja kiivaasti huitoi käsillään, "jos joku sotilas olisi toiminut niin ajattelemattomasti ja ilman järkeä, niin olisi hänet viety sotaoikeuteen."