Hän ryntäsi ulos.
— — Sisällä rouvan luona oli ollut kaksi puhelua.
Neiti Winsloff oli saanut puretuksi ylenpalttiset tietonsa ja kuulumisensa viimeisistä päivän tapahtumista kaupungissa. Ja kapteenin rouva Vold oli huoaten ja valittaen keventänyt huolensa vanhemman ystävättärensä helmaan ja tuntenut hänen ymmärtävän kätensä omassaan.
Rouva Ulfvung nousi nyt sohvasta, järjesteli pukuaan peilin edessä, silittäen röijyään täyteläistä vartaloaan myöten.
Mennessään sisään vieraiden luokse, heitti hän sivumennen tutkivan silmäyksen nurkkahuoneeseen, josta konsulin ja pankinjohtajan päät häämöittivät tupakansavusta.
Kapteenin punaiset kasvot ja äänekäs puhe osoittivat, ettei hän ensikertaa valmistanut uutta totilasia.
Rouva Ulfvung pudisti hiukkasen päätään… Eihän kukaan voinut moittia miestä siitä, että hän mielellään kallisti lasia, vaimon hallitessa kotona raskaasti ja ärtyisenä.
Hänen astuessaan saliin vilkas keskustelu ikäänkuin taukosi hetkeksi. Hänen silmänsä ja korvansa katselivat ja kuulostivat ylt'ympäri huoneen, ennenkun hän viimeinkin istuutui alas omaan tuoliinsa pöydän ääreen.
Kiivas väittely oli äkkiä lakannut. Jokainen koetti nyt vaan olla varuillaan, että pysyisi oikealla kulkureitillä; ei tahdottu vahingoittaa itseään mielipiteillä, jotka eivät olleet täti Narnan mielen mukaisia.
Hän tuli aina siksi keskustaksi, joka osasi antaa jokaisesta asiasta oikean arvostelun ja asettaa sen oikeaan yhteyteensä — johon lujasti ja vakavasti voi luottaa.