Geldernin Margrethe ei mennyt luostariin. Mutta maatilojensa Monsin, Ledamin ja Sluysvaalin tuloilla perusti hän ja määräsi kaikkina aikoina ylläpidettäväksi sen suuren, valkoiseksi maalatun turvakodin niille varattomille aatelista syntyä ja sukua oleville neidoille, jotka saisivat jäädä ilman naimista tai kihlausta vielä viisiviidettä vuotta täytettyään.
Että he eläisivät rauhassa, hyvin tietäen, että heitä varten ei kukaan ritari enää portille kolkuta.
Margrethe hymyili hieman, pannessaan vanhan paperin takaisin hyllylle.
Kasvot vavahtivat ikäänkuin tuska olisi niissä värähdellyt.
Hän painoi kädet sydäntään vasten. Niils. Niils.