Heidän kauniin kilpa-ajorata tuumansa täytyi ikävä kyllä uhrata — meni ikävä kyllä myttyyn.

Jää ei saisi likaantua ajamisesta, kaikenmoisesta liikkeestä ja hevosenlannasta — tahi kaikesta heidän roskastaan.

Täytyy miehen voimalla ottaa koko kaunein osa Lindestadin järveä — joka on kuin onkin minun! — ja muuttaa se rahaksi…

— Konsuli makasi sinä yönä kauvan ja laski ja sovitteli.

Hän vuoroin istui, vuoroin makasi. Marmoripöytä hänen edessään peittyi vähitellen kokonaan numeroilla ja muistiinpanoilla.

Viimeinkin hervahti hänen etusormensa leveine sinettisormuksineen alas ja hän nukkui autuaallista unta.

III

Wendelbo oli juonut kahvinsa ja istui nyt heitellen itseään tuolissa edestakaisin. Kasvot olivat hiestyneet ja värähtelivät hermostuneesti.

"Vai niin — hevosurheilu saa nyt jäädä sikseen — rypistää hienosti kasvoja, — surkutella, — peruuttaa" —

Rouva Martin oli ollut hyvin kaunopuhelias koko aamiaisen ajan, todistellut ja perustellut. Hän oli tullut eilen alas Lindestadista aivan innostuneena isänsä uudesta suuresta tuumasta.