Hän tarkasti tutkivasti isänsä kasvoja, riisuessaan päällysvaatteita hänen yltään.
Konsuli Ulfvung tuli vauhdilla tänään, kuin voitonriemulla siitä, että oikeuksiaan oli loukattu. Toisessa leukapielessä oli hänellä jonkinlainen nystyrä, voimasolmu, niinkuin purisi hän alituiseen tupakkamälliä.
Hän astui matoilla peitetyn lattian poikki, suoraan kakluunin luo. Sieltä näki hän ikkunaruudun läpi suoraan edessään kirkontornin ja asetellessaan kelloaan, kysyi hän:
"Yksitoista, — eikä vielä sanomalehteä. — Mitä eikö vieläkään? — Siinä on tänäpäivänä aika puhdistus kilpa-ajoradan johdosta, sangen tärkeä ilman puhdistaja, selitykseksi yleisölle. Toimittaja sai eilen luonani kaikki tarvittavat tiedot."
"Käsitäthän sinä sen hyvästi, Wendelbo", hän kääntyi vävypojan puoleen, — "että tämä jääliike on yksi talon tulolähde, joka olisi ollut otettava esille jo kauvan, kauvan sitten, mutta johon ryhdytään nyt vasta viimeisessä, tärkeässä silmänräpäyksessä; sillä kuuden tahi kahdeksan viikon päästä on kevätlämpimät käsissä. Niin että tässä nyt on tehtävä muutakin kuin pantava aikaa kohteliaisuuksiin ja hienotunteiseen odottamiseen, kunnes korkea-arvoinen herrasväki on ehtinyt huvitella tuolla alhaalla jäällä. Herrat ja naiset saavat nyt luvan suoda anteeksi!"
"Niin, tämä tulee epäilemättä yhtä odottamatta kaikille, niinkuin antaisitte pommin räjähtää jään alta", vastasi Wendelbo kiivaasti. "Ja onhan jo osaksi tehty kalliita valmistuksia!"
"Mutta Wendelbo!" huudahti Martine, "et kai sinä yhtyne samaan litaniaan, jota lauletaan tuolla ylhäällä ruukilla!"
"Noh", keskeytti hänet konsuli, — "minä tiedän kyllä, että he pitävät minua sekä epäinhimillisenä että hävittömänä, puhumattakaan pahemmasta, joksi minua voidaan ajatella tuolla ylhäällä setäsi majurin luona… hm. tahditon…
"Mutta, sinä Martine… ja sinä Kristen"… konsuli alkoi kävellä edestakaisin kädet takinhelmojen alla. "En tahdo mainitakaan semmoisia vähäpätöisyyksiä kuin sen töiden ja ansioiden paljouden minkä näin suurenmoinen liike toisi pitäjään. Vaikka olisikin inhimillistä uhrata ajatus siihenkin puoleen… Täällä on niin moni raukka työtönnä ja saa imeä huuliaan talvipakkasessa, ilman puita ja lämmintä tuvassa…
"Mu-utta, mu-tta —." Hän seisattui äkisti, — "koko tämä hevosurheilu ja tämä teeskennelty luulottelu, että se edistää muka maan harrastuksia, se on ollut jo alusta asti minulle suoraan sanoen vastenmielistä! Sanokaa minulle, oletteko oikein tarkastaneet tuollaista hevosparkaa, kun se juuri tulee ajosta, sieramet punaisina ja väristen, tulisesti huohottaen ja kaikki lihakset ja jäsenet vapisten, senvuoksi, että se on maksanut jokaisen ennätyksen juoksustaan palasella omaa elämäänsä? Inhoittavaa eläinrääkkäystä! Se ei ole siveellisesti vähääkään yläpuolella kukko- ja härkätaisteluja.