"Turkkini, Martine! — hyvin pian!"…
Ja heti sen jälestä kuului hänen kulkustensa helinä alhaalta kadulta.
Konsuli ajoi suurta juutilaista hevostaan varovasti, suitset kireällä.
Hän nyykäytti päätään muutamille vastaantulijoille ja tervehti kohteliaasti rehtori Guldbergin rouvaa, joka seisoi ikkunan luona kukkasiaan kastelemassa.
Hevonen astuskeli hauraassa sohjussa, jonka aamupäiväaurinko ja kaupunginliike oli pehmittänyt ja jääpalaset räiskyivät teräslanka-aitausta vasten.
Hän pysäytti äkkiä:
"Noh, Breien, sillin tai kalan hintojako te niin innokkaasti tutkitte?"
Konsuli ajoi aivan Breienin viereen, tämän seisoessa jalkakäytävällä sanomalehteä lukien.
Tukkukauppias Breien havahti hämmästyneenä lukemisestaan, kasvoilla vielä äkäinen ilme.
"Hintojako?… Sillinkö?"… Vilkkaat, kiihoittuneet kasvot koettivat vetäytyä niin kohteliaisiin poimuihin kuin suinkin —