"E-ei, ei nyt juuri niitäkään, Hra Konsuli!" Hän katsoi konsulia terävästi silmiin. "Mutta tämä mies, joka esiintyy sanomalehdissä tänään… sepä oli vasta tuhattulimmainen! Se oli tuhattulimmainen, sanon minä! Minä tarkoitan vaan sitä että… että — että tuolla tapaa ennakolta ilmoittamatta ja varoittamatta antaa kokonaisen suuren asian polskahtaa veteen, se — se. Niin, tiedättehän että olen suora mies, joka puhun suuni puhtaaksi."
"Mutta minullekin selvisi asia ennakolta ilmoittamatta ja varoittamatta, rakas Breien!" huudahti konsuli. "Tai mitä te sanoisitte, jos täyteen sullotut sillitynnyrit seisoisivat teidän konttoorinne oven edessä? Jos tunnen teidät oikein, niin ette te ainakaan olisi odottaneet siksi kunnes saisitte kaikki kohteliaisuudet ympäriltänne suoritetuiksi."
"Niin, ne nyt ovat senlaisia vertauksia, jotka… jotka —" sanoi hän hiukan mairitellen. "Mutta minä sanon konsulille, että on ihmisiä, jotka tuntevat itsensä kuin hiukan syrjäytetyiksi", lisäsi hän hiljemmin.
Konsuli siristi merkitsevästi silmiään, vetäessään suitsia tiukemmalle.
"Ohoh, ajattelenpa, että me molemmat vanhat liikemiehet näemme asian samalta kannalta. Selitys tämän päivän lehdessä on erittäin miellyttävä, järkevä ja maltillinen."
Breien sai yskäkohtauksen:
"Tietysti, tietysti. Ja onneksi voin kertoa konsulille, että näyttää siltä, että asia selvenee itsestään. Niils Bjelke, insinööri, ehdoittaa nimittäin, että meidän pitää koettaa saada ajorata siirretyksi yhdelle Grongmetsän pienistä järvistä… hyyrätä se Wolmarilta. Hän on kitsas rahoistaan, se ukonnahjus."
Konsuli ojensi kätensä kiivaasti.
"Liian etäällä tiestä… liian etäällä, Breien, — hullutusta — mahdotonta. Sitäpaitse juuri hänen talviajojensa aikana! Mutta siinä se nyt on! Saa olla varuillaan, eikä laskea tuonlaisia nuoria kokemattomia rauhattomuuden aikaansaajia piiriin — uusien tuumien takoja kuin isänsäkin."
"Tänään iltapäivällä on kokous. Ja minä puolestani en ainakaan voi pitää ajatusta muuta kuin onnistuneena", lisäsi tukkukauppias jotenkin tylysti. "Asia pelastettu, eikä ketään loukattu… Enkö koko yön luullut kuulleeni hevoseni hirnuskelevan…"