"Uskallanko kysyä mistä minulle tulee tämä suuri kunnia" —
"Taidat muistella sitä vanhaa riitaa?" hymyili konsuli. "Niin, teidän isäntänne ja minä olimme aina riidassa siellä ylhäällä… Pankaa hattu päähän, — hattu päähän, Evensen. Te olette liian vanha ja hyvä mies seisoaksenne vilustuttamassa itseänne täällä lumessa paljaasta kohteliaisuudesta… Ja miten jaksaa vaimonne? Minä luulen nähneeni hänet vilaukselta ikkunassa. Eivätpä näyttäneet vuodet häneen paljo koskeneen."
"Meillä on onneksi ollut molemmilla hyvä terveys, herra konsuli ja kiitän kysymästä."
"Katsokaas, Evensen, minulla oli tärkeää kysyttävää eräiden asioitteni tähden, tahtoisin saada varman tiedon siitä, tuleeko tänä vuonna Grongmetsistä laskettavaksi tukkia enempi kuin tavallista? Jäänsahausta varten olisi minun sen mukaan asetettava Lindestadjärven sulkulaitos."
Evensen oikasihe suoraksi ja suun ympärille kuvastui viekas ilme. Hän koetti vainuta piilikö ehdotuksessa jotain vaarallisempaa…
"Hirrenhakkuusta meidän metsissämme voin sanoa ainoastaan sen, että se kaikessa muodostuu samanlaiseksi kuin viime vuonna. Muuten on siellä kyllälti kaksitoista- ja neljätoista tuumaisia — puhumattakaan mastometsästä, joka seisoo kuin pilaristona Grongmetsässä, eikä ole tuntenut vielä kirveenterää. Niissä puissa sitä on toinenkin miljoona tallessa, sanon minä."
"Niin, niin, rakas Evensen", keskeytti konsuli metsäpäällysmiehen halua kehua isäntäänsä. "Olette olleet niin ystävällinen ja vastanneet kysymykseeni ja ei muuta kuin kiitoksia!"
Hän vetäsi suitsia, kuin aikoisi hän ajaa edelleen; mutta pidätti vielä…
"Ja sittenhän saan onnitella Arild Wolmaria siitä, että hän pian saa kilpa-ajoradan sinne ylös yhdelle järvistään."
"Mitä?" — kyseli Evensen ihmeissään.