Portilla hän pysähtyi ja pyyhki hien otsaltaan.
"… Niin, niin, Sultan,… niin, niin Gripan" — puhutteli hän hyväntahtoisesti molempia kahlekoiria, jotka haukkuen ja toisilleen mustasukkaisina yhä ja yhä hyppivät häntä vasten.
Tilavalle pihalle jäi hän seisomaan ja katseli ylös toiseen kerrokseen, tytärtensä makuuhuoneeseen, jossa uutimia ei vielä oltu nostettu ylös. He olivat olleet eilen kesäjuhlassa majurin luona ruukilla.
Hän astui Halvor-kuskin luo, joka seisoi etempänä liiterin luona ja huuhtoi ja puhdisteli vaunuja ajon jälestä…
"Ettekö tulleet kotiin ennenkun kello kolmen jälestä", tiedusteli hän. "Oliko paljon väkeä?"
"Oli… tungokseen asti! Vaunuja ja trilloja aina alas tielle! — amtmannin ja tuomarin ja" —
"Näkyikö siellä myöskin vanhanaikuisia korkeita perhevaunuja?" keskeytti konsuli.
"Ei toki!… Vaunuja semmoisia kuin meidän ei ole koko kaupungissa",
Halvor käänsi äkkiä purjeen.
— "Useimmat olivat tulleet trilloilla ja hyyrätyillä keiseillä kaupungista", selitteli hän.
Mutta kuuroille korville.