Konsuli oli jo kaukana pihamaalla.
Aamuviileys oli ohitse, ja hieno usva ilmassa ennusti kuumaa päivää.
Konsuli kääntyi äkkiä, sillä hän kuuli Gripan'in haukkuvan portilla, ja näki sen heiluttavan häntäänsä…
"Tollef — hra Terjesen… Arvasin sen. Nyt on mies pulassa…"
"Minuako te etsitte?" huusi konsuli.
"Niin, juuri konsuliahan minä etsin", vastattiin arasti. — "Ei voi kukaan muu auttaa kuin hän!" huokaili mies.
"Vai niin? — Vai — niin… Mutta hän auttaa…"
"Niin, konsuli on kuin isä, johon voi turvata hädässä, Ja sitten ajatteli minun vaimoni, että jos koettaisin…"
"Vai niinkö vaimonne ajatteli. No, koettakaa sitten!"
"Sydämeni tykyttää, herra konsuli. Ja jos ei Gripan niin hyvästi olisi tuntenut minua, en olisi rohjennut pistää jalkaani portista… Se nyt olisi siitä tervasta, katsokaas —"