Margrethe oli kadonnut — — —
* * * * *
— Kellertävä ilta-aurinko valaisi niitty törmää, jossa väki vielä työskenteli, pitentäen epämääräisiksi miesten ja hevosten varjot.
Ilma huumasi…
"Margrethe… Neiti Margrethe Ulfvung!" — huusi Niils Bjelke tieltä. Hän näki Margrethen kulkevan tietä alaspäin, jolla ylempänä seisoi heinäväkeä.
"Ai, sinäkö se olit Niils!" vastasi hän hämmästyneenä. "Oletko saanut uuden koneiston ruukilla käymään?"
"Olen, huomenna sitä koetellaan."
"Neiti Tank'illa on avain, jota ei saada avainreiästä pois, ja vanha proomu vuotaa, ja kalkkikaivoksen luona on työntökärryt, joista pohja on poissa, — sinä kyllä voisit korjata ne!" kiusotteli hän.
Niils Bjelkestä tuntui kuin olisi näky tuossa loihtinut hänet…
Ilta ja Margrethe suojaten silmiään kädellään katsoessaan häneen, — hän oli kuin noiduttu — Lindestadin päivänpaiste!… Tuon mahtavan, vanhan saatanan tytär juuri! — se selvisi hänelle äkkiä.