"Se tahtoo sanoa, että minä sen teen oikeimmalla tavalla."
"Ja juuri sillä tavalla. Ulf ei milloinkaan voi itsenäisesti asioita hoitaa", sanoi Margrethe lyhyesti. "Ja Ulf saa kulkea kuin liikkeen käskyläisenä."
Konsuli nauroi tyytyväisenä ja sylki ulos vaunusta:
"No mutta kuulkaapas tyttöä! Siinä on oikea ajatustenjuoksu… Vai olet sinä päässyt sen perille, sinä!… Aivan oikein… Aivan oikein! En ole kasvattanut häntä kantamaan kuormaa yksinään, en.
"Sen saa hän nyt tehdä tässä jääliikkeessä", — huudahti konsuli läimäyttäen hevostaan. "Nyt olen asettanut hänelle kaiken järjestykseen, niin ettei hänen tarvitse muuta kuin astua toimeen." Margrethe loi omituisen katseen isäänsä. Konsuli tervehti ja nyökäytti päätä Martinelle ylhäällä ikkunassa, heidän ajaessaan sisään Wendelbon portista.
… "Sainpa kuitenkin estetyksi tuon satamapäällikön ikuiset puuhat!" huudahti hän salissa.
"Minulle oli kerrottu, että hän kulki hyvin toimissaan ja koetti puuhata lauttasiltaa sisäsatamaan. Varmaankin hänen päässään kummittelee tuommoinen uudenaikainen vedenpäällä kelluva telakka.
"Minä ajoin kuitenkin alas klubihuoneelle tänään ja sain sinne kootuksi Andersenin, Villumsenin ja pari muuta laivanvarustajaa. Ja päätimme mitä ankarimmin vastustaa tuota ehdotusta, emmekä luopua laivojemme tavallisista ankkuripaikoista.
"Ja siten meni koko ehdoitus myttyyn!"
Konsuli käveli tyytyväisenä, kädet selän takana.