"Nii-in, hän hengitti syvään, pitäisi saada pakotetuksi tämä mies hakemaan pois paikkakunnalta."
"No mutta, eihän tuollainen satamapäällikkö ole muuta kuin lehti tuulessa, kun appi-isä on ulkona puhaltamassa", jutteli Wendelbo tyynesti ikäänkuin ajatuksissaan.
"Yksinkertainen ihminen", — jatkoi konsuli… "Ei edes ymmärtänyt lähestyä minua, joka totisesti seisoin valmiina kädet ojolla vastaanottaakseni hänet, tämän hutiloidun sataman hoidon vuoksi. Mutta kas, piti vaan alkaa mielistellä majuria."
Hän kääntyi äkkiä:
"Minä en tavannut tänään Ulfia konttoorissa, Martine!"
"Voi tiedätkö, hän läksi jo aikaseen ylös ruukille", hymyili Martine.
"Hän on niin huvitettu noista suotöistä."
"Minä tahtoisin… Minä tahtoisin"… Konsuli napsautti sormillaan…
"Oh, kulkea noin pilvien ajamana ja poimia ruusuja"…
… "Tuhannesti", tiuskahti hän, — "toivoisinpa, että hän kerrankin sanoisi, minkä vuoksi hän tulee…
"Niin, niin, — arkoja asioita, — semmoisista ei puhuta —
"Mutta itse asiassa on täällä kaikki valmiina odottamassa häntä, sekä liike että muukin…