Hän piti kireällä ohjaksia — hän tunsi omien käsivarsiensa voiman — ja tiesi voivansa pidellä noin sen suitsista, kunnes se polvistuisi. Hänelle oli nautinto tuntea ylivoimansa, vaikka ainoastaan eläimenkin yli.
Syyspäivän pilvet lepäsivät raskaina vuorenharjanteiden takana. Routa alkoi sulaa ja aurinko paahtoi…
"Keksipä hän jo koko osakeyhtiön, — vieläpä maanalaisen sellaisen", mutisi konsuli.
"Heillä on jonkinlainen yliluonnollinen usko tähän Bjelkeen. Bjelke numero kaksi, — nerokas ja niin edespäin…"
"Hyi, hyi" — hän sylkäsi.
"No, etkö sinä sen!"… Tällä kertaa läsähti piiska ja nyt ajettiin kiivasta kyytiä kotia kohti.
Hän heitti suitset Halvorille ja meni heti sisälle konttooriin.
Auringon kuumentama vaippa käsivarrellaan kulki hän edestakaisin siellä sisällä.
Äkkiä viskattiin vaippa nahkasohvalle, ja hän pysähtyi ilmapuntarin eteen. Mutta silmät tuijottivat tylsinä ilmaan…
"Luulenpa, että heidän päähänsä on pistänyt lämmittää täällä!" huusi hän ja avasi auki ikkunan. "Hyi, — hui —"