"Häkää, — häkää konttoorissa —. Inhottavaa!" huusi hän sisään kyökin ovesta.
Hän tarttui hattuun ja keppiin ja lähti kävelemään alas ruukille päin.
— Kyökissä väännettiin mehuja ja hillottiin.
Oli syksyistä ja kolakkaa. Väristiin ja paleltiin, ja syntyi kylmä veto joka kerran kun ovi avautui tai sulkeutui.
Bolette ja Margrethe kävivät vähäväliä maistamassa neiti Tank'in puolukkahillohyytelöä, tai puolukka ja omenaseosta ja seisoivat ja lämmittelivät mahtavan hellan vieressä.
Alhaalla puistossa nähtiin samassa Jens Visergutin kiirehtien pyrkivän ylöspäin postilaukku hartioilla. Ja molemmat nuoret neidit juoksivat häntä vastaan tuuliseen kyökinporstuaan.
Laukku avattiin, tutkittiin ja tarkastettiin, kunnes se sulettuna vietiin konsulin pulpetille.
"Margrethe", — varoitteli Bolette konttoorin ikkunasta, — "arvaa kuka tuolla tiellä tulee? Jahtivaunuissa, rotuhevoset edessä"…
Hän piti käsiään sisaren silmien edessä… "Se on sinun tuleva sulhasesi!"
"Karsten Verö", — huudahti Margrethe.