… "Vai niin, — onko Karsten Verö ollut täällä… Oliko kauvankin?… Kenen kanssa hän puheli?"
"Meillä oli hauska keskustelu hänen kanssaan, Bolettella ja minulla", selitteli rouva innostuneena. "Hän kertoi meille oivallisesta Ayshirnavetastaan. On aivan hirveätä, miten paljon hän panee niihin yrityksiin."
Konsuli tarttui ovenkahvaan.
Mutta pysähtyi taas päättäväisesti, lyhyesti nyökäyttäen, niinkuin olisi tarttunut johonkin kiinni:
"Nyt saavat oikut ja päähänpistot loppua!" huudahti hän. "Käske
Margrethe tänne.
"Sinä et näyttäytynyt, kun Karsten Verö oli täällä vierailulla", sanoi hän hillitysti, Margrethen tullessa sisään äidin kanssa.
"En, hän on niin sietämätön. Ja sitten" —
"Ja sitten?" —
"Niin, sitten tahdoin näyttää hänelle, että minä en välitä hänestä."
"Minulla olisi kyllä sana sinulle sanottava, Margrethe", sanoi hän painolla, — "kun vaan tietäisin, että panet sen sydämmellesi, sillä se on isäsi lämmin ja tosi sana…