Selma (hypähtää äkkiä seisomaan, ja asettaa kupin pois). Voi, niin kuumaa!
Rouva. Sinä juot liemesi aivan liian joutuun, rakkaani, —
Leikillisesti.
— Onhan sinulla vielä hyvästikin puolituntia aikaa siihen kuin ulkomaanposti tulee ja kirje Ottarilta, niin että ole vaan rauhallinen… Annat kupin kauniisti jäähtyä, — annat sille oman aikansa ja hetkensä ja maistelet keksejä —
Karna (ivansekaisesti). Ja sitten, — mukavasti vietetyn puolen tunnin kuluttua, asetetaan kuppi tyhjänä syrjälle ja siirrytään lukemaan sulhasen hauskaa kirjettä. — Etkö sinä sitä tiedä, Selma, että polttaminen merkitsee vaan rakkautta.
Rouva. Kun polttaa itseänsä, niin se merkitsee vaan iloa ja onnea kotiin, sen minä tiedän.
Karna. Sitä selitystä en ole milloinkaan ennen kuullut, äiti.
Rouva. Minä sen kuulin jo silloin kun olin nuori ja menin naimisiin.
Karna. Ettäkö polttaminen merkitsee —?
Rouva. Minun häälaulussani seisoi: "— Kun sydämmesi polttaa ja lämpöä antaa, silloin on helppo sun taakkaasi kantaa!"