Setä Mads. Katsos, täytyy keksiä jotakin, aika käy niin pitkäksi öisin, — ja sitten pitää saada päiväkin kulumaan… Katsoppas nyt, — istunko minä äitisi luo ja koetan perehtyä hyväntekeväisyyteen, vai ulos verannalle sanomalehtieni ääreen? Mutta mitä hittoa minä välittäisin kurssinoteerauksista, kun ei minulla enää ole mitään tallennettavaa!
Elina. Kunhan saat marmelaadisi, setä, on kaikki taas hauskempaa, sen saat nähdä.
Setä Mads. Ja tässä on päivän lehti äidillesi…
Vetää sen esille taskustaan ja antaa sen. Mennessään sanomalehtipöydän luo verannalle.
Noh — kaikessa tapauksessa voihan sitä istua ja pelata ja voittaa rahaa mielikuvituksessaankin, — niinkuin olisi Mads vielä Mads, niin!
Hänen nähdään seuraavan kestäessä istuvan (ja ulkona) kuluttavan aikaansa selailemalta sanomalehtiä, toista toisensa jälestä, ja maistelevan marmeladia, jonka Elina on tuonut hänelle. Aina vähän väliä haukottelee hän näkyvästi ja kuuluvasti.
Rouva (joka selailee sanomalehtiä, huudahtaa). Mutta hyvät ihmiset, tänä iltanahan päätetään, onko neiti Brönnich saava tuon avonaisen paikan Naistenkodissa neitsyt Hjorthöin jälkeen!
Selma. Veljeni Jens sanoi, että neiti Altmayer saa paikan. Hän on ollut kahvitäti ja juorupussi sekä Hostilla että Gjentoftilla jo kauvan aikaa ja on kyllä tiennyt puhua puolestaan.
Karna. Vai niin hän sanoi. Mutta sitten on minun isälläni, joka on perustanut laitoksen, myöskin jotain sanomista, — ja hän aikoo sinne neiti Brönnich'in, joka on hakenut sitä jo kerran ennen. Täällä ei saa panna toimeen täydellistä suosikkijärjestelmää.
PUUTARHURI tulee vasemmalta vesikannu kädessä ja alkaa kastella kukkia huoneessa.