Karna (joka istuu erään suuren palmun alla, jota puutarhuri kastelee, hypähtää äkkiä ylös). Olkaa toki niin armollinen ja katsokaa eteenne, puutarhuri, ett'ette kaada aivan minun kengilleni.
Puutarhuri. Ohoh — pyydän anteeksi. Mutta palmut tarvitsevat vettä, kunnollista kastelemista.
Osoittaa niitä.
Näette itse, — katsokaa tänne, rouva, — kolme, neljä aivan keltaista lehteä, muut surkastuneita — melkein kuin rutistunutta paperia, — ovat siinä aivan hädissään ja huutavat vettä! —
Suuttuneesti.
Luulin toki, että kaikki oli hyvässä turvassa, kun molemmat talon neidit olivat ottaneet huolekseen kukkien kastelemisen täällä kesähuoneessa niinä päivinä kuin olin poissa sydänmaalla… Se nyt on pilalla koko kesäksi! Ja kuinka se viihtyi ja kasvoi talvella kasvihuoneessa!… Minun täytyy viedä se sinne takaisin taas.
Rouva. Sepä oli vahinko, se oli todella komea kasvi.
Puutarhuri. Syntyi suuri aukko Afrikaan, niin!
Nostaa palmun ulos.
Karna (iloisesti, auttaessaan häntä kokoamaan puun latvaa ovessa). Luulenpa melkein, että uskotte pelastaneenne hengen.