Konsuli. Ei, — ei kelpaa, — runollista tunteellisuutta! Semmoista ei kirjoiteta konttoripulpetin ääressä.
Setä Mads. No, sanotaan sitten niinkuin Wulff Wulffie — itse olisi sanonut.
Lausuu napittaessaan takkiansa.
Meidän on kylmäverisesti katsottava tapausta suoraan silmiin ja myönnettävä se onnettomuudeksi ei ainoastaan kaupungille, vaan koko tälle maankulmalle, se on merkittävä aineelliseksi tappioksi, joka lamauttaa paljon toimeliaisuutta ja jonka seurausten torjumiseksi tarvitaan vuosia.
Konsuli. Aivan niin. Siinäpä osuit! — — Kuuleppas, eikö ole omituista, — tuommoista pientä — miksi sitä sanoisin — selontekoa yleisön edessä — minä pelkään — pelkään todellakin! — ett'en voisi pyytää omaa poikaani sitä tekemään. Siinä täytyy punnita ja tutkia joka sanan käänne, joka kolkka, ett'eivät ne näyttäisi tarkoittavan kenenkään yksityisen etua — että voisivat pitää paikkansa vaikka taivaallisen tuomion edessä. Tämä nykyajan gentlemannimainen kasvatus ei opeta heitä käsittämään elämää taisteluna.
Rouva (tulee sisään liikutettuna, Ottarin, Karnan ja Elinan seurassa). Taivaan nimessä, Wulffie! Ottar tulee juuri sähkösanomakonttorista ja kertoo, ett'ei ainoastaan itäinen osa rantakaupunkia ole tuhkana, vaan nyt palavat myöskin kirkko ja talot torin varrella.
Ottar. Onneksi ei ole ihmisiä palanut. Mutta kaupunki on toistaiseksi aineellisesti mennyttä kalua, köyhä kuin kerjäläinen.
Rouva. Ajatelkaa — ajatelkaa! kaikkia noita perheitä, joilla ei ole kattoa päänsä päällä, — ei muuta kuin kovat tunturiseinät.
Karna. Tässä nyt ei auta "ajatteleminen", äiti! Tässä on vaan saatava esille meidän säästöpankki-kirjamme, niinkuin Ottar sanoi, ja annettava jotain tuntuvaa apua. Eikö niin, isä? Äiti antakoon tuhannen, Elina ja minä kumpikin kolmisatasemme, jotka jouluksi saimme, ja sinä, Ottar? Ja sinä, setä Mads? — ja sinä, isä?
Konsuli (harvaan, tyynesti). Luulenpa, Mads, että sinä annat ne sata kruunua jotka ansaitsit tänään. Ja minä ehdotan, että perheestä jokainen panee apunsa jauholastiin, jonka me "Wulff Wulffie" heti lähetämme sinne ensi hätään. Täältä tulee — kaikkiaan — katsokaamme — tulee kymmenen tuhatta kruunua. Joka on pidettävä runsaana ja riittävänä — jopa suurenmoisenakin apuna yksityisestä perheestä.