Rouva. Oi, sinä aina ritarillinen Wulffie! Sinä pakotat ihan itkemään.
Konsuli (tyynesti Ottarille). Elä vaan sano äidille, että minä sillä tavoin pääsen jauhoistani. Hän ei käsitä kauppoja, katsos.
Ottar. Niin, isä, se oli jalosti tehty.
Konsuli. Jalosti?… Jalosti? En vihaa mitään niinkuin tuota sanaa liikeasioissa! Niinpiankun joku alkaa jalostella, silloin sekaantuvat kaikki käsitteet. Jos tahdot antaa, niin anna. Jos tahdot mennä perikatoon, niin mene. Mutta liikeasioissa ei ole sijaa ei jalomielisyydelle eikä tunteellisuudelle. Siellä ei voi muuta kuin laskea oikein ja pitää omaa etuansa silmällä. Jalomielisyyttään saa hoidella toisessa kerroksessa.
Setä Mads. Niin, niin, niin, — minun sata kruunuani… Ei minullakaan ole mitään sitä vastaan, että niillä pölyytetään vähän jauhoja yleisön silmiin, kun ne lopulta kuitenkin joutuvat hätääkärsivien kurkkuihin.
Selma (tullen kiireesti. Nähdessään Ottarin). Voi, miten olen odottanut sinua, Ottar! Lupasithan sinä —
Vaikenee nähdessään toiset. Pelästyneenä.
Onko se hyvin vaarallista! Kotona sain kuulla ainoastaan ensimmäisen sähkösanoman tulipalosta… Ja sitten olen kävellyt edes takaisin ja odottanut vaan sinua —.
Karna. Ah — kuka nyt semmoisesta!
Konsuli (leikillisesti Selmalle). Niin, nyt on päätetty, että hän istuu konttorissa koko päivän. Toivon, että pian saat kävellä Wulffie nuoremman kanssa, joka kuuluu yhtiöön Wulffie & Poika.