Neiti Solenfeldt (rauhoittaen). Hys, hys, neiti Zinkbauer, — kyllä vielä keino kahvin parantamiseksi keksitään, sen saatte nähdä, kun vaan vähän rauhoitutte.
Rouvalle.
— Hänelle sattuu väliin semmoisia kohtauksia, ett'ei hän suoraan sanoen voi hallita itseään.
Karna (astuu luokse). Tulkaa istumaan tänne minun luokseni, neiti Zinkbauer, niin juttelemme me, sill'aikaa kun muut selvittävät asiansa.
Neiti Zinkbauer (lyö äkäisesti ja uhkaavasti käsivartensa tuolinkäsinojaan). Se johtaja, se johtaja, sanon minä, joka tärvelee vanhojen ihmisten kahvin. Jos vaan häntä ei Jumalan rangaistus kohtaa, niin —
Karna (lohdutellen). Saattepa nähdä, kyllä vielä saatte kahvinne. — Tehän pidätte väkevästä?
Neiti Zinkbauer. Väkevästä?… sehän on surkeinta, sekoitettua likaa…
Huutaa.
Juokoon sen johtaja itse —
Karna (koettaa viedä hänet syrjään toisen pöydän luo). Hys, hys, niin —. Katsotaanpas näitä kauniita vesivärimaalauksia, neiti Zinkbauer.