Konsuli. Pieni puhdistus, tarkoitat sinä… Hm, — semmoinen herättäisi vaan ikävää huomiota… Ja kaikki se parin, kolmen vanhan neidin juttujen ja lavertelemisien johdosta —
Karna. Jahka minä huomenna yllätän heidät kahvin ääressä, niin minä kyllä otan selvän!
Konsuli. Niin, niin, — voimmehan sitten kaikessa tapauksessa antaa johtajalle yksityisen muistutuksen.
Ääneen.
Mutta Linda, minä näen, mitä sinä ajattelet… lähettää neideille jokaiselle kilon omaa erinomaista kahviasi?
Rouva. Ei, mutta mistä sinä sen keksit, Wulffie!
Neiti Solenfeldt (nousten). Niin, sen voi jokainen totisesti sanoa, ett'ei kukaan lähde lohdutuksetta tästä talosta.
Neiti Svane. Rakas rouva, ja rakas herra konsuli! elkää pitäkö meitä semmoisina, jotka levittelevät perättömiä valituksia ja saattavat rauhattomuutta laitokseen.
Rouva. Anna minulle puutarhahattuni, Elina kulta, niin saatamme neitejä puistotietä, ja sinä etsit heille vähän ruusuja.
Konsuli (rouvan pannessa hattua päähänsä ja neitien niiatessa ja hyvästellessä). Ja miten on luuvalon laita, neiti Zinkbauer?