Vaikenee hämillään.
Karna. Kuin kultaista vasikkaa, tarkoitatte, — sanokaa suoraan vaan.
Puistaa epätoivoisena päätään.
Puutarhuri. Minä ajattelin enempi sitä, mitenkä hellästi te rakastitte häntä.
Karna (itsekseen). Minä ihailin sokeasti isääni!
Puutarhuri. Ja tämä teidän isänne hän tarvitsee nyt apua ja johdatusta tielle, joka voisi antaa hänen sielulleen rauhan.
Karna. Minun pitäisi koittaa, miten kallisarvoinen olisin hänelle, niinkö tarkoitatte? — Niinkuin en minä tietäisi, että repisin hänen sydämmensä kahtia, jos hän uhraisi kaiken sen, minkä minä vaatisin häneltä.
Kiihkoisena.
Meidän täytyy pestä, pestä likaantuneet kätemme. Kaikki — kaikki pois! Ei saa jäädä rihmaakaan! —
Hiljaa.