— Sitten olen kai kyllin köyhä —
Puutarhuri. Voimakas tahto on vahva puu, jota ei myrsky kaada. Ja juuri synkimmässä pimeydessä, neiti Karna…
Reippaasti.
Teidän isänne tulee puistotietä tänne… Ettekö voisi koettaa —
Karna. Ei, ei, ei nyt — ei nyt…
Kiiruhtaa vasemmalle.
Konsuli (nousee hitaasti puistonrappusia. Hän on kalpean ja rasittuneen näköinen ja pyhkii yhtämittaa nenäliinalla otsaansa. Sisään tultuaan vaipuu hän tuoliin ja istuu mietteissään). … Kun vaan voisi olla ajattelematta, — kun saisi kunnollisesti nukutuksi! — Mutta se hyörii ja pyörii ja kiertää taas esiin. Lopuksi minä saan koko viinahullun ihmiskunnan kintereilleni.
Nousee kiivaasti ja pui raivoisasti nyrkkiään vasemmalle ovelle päin.
… Korkeasti kunnioitettu, korkeasti kunnioitettu, korkeasti siveellinen perhe, — onhan se oikeastaan kokonaisen elämän työ!
Vetää sanomalehden esille taskustaan, levittää sen ja lyö siihen.