Se on pörssikurssia kaikki tämä ja osakkeita kaikessa siinä, minkä ihmiset vaan keksivät panna liikkeesen. Mutta minä en saa liata käsiäni siinä, ennenkun olen tutkinut onko se oikein, se tai se! —
Silmät kattoon luotuina.
Muuten saan omalletunnolleni vainajat ja sairaat ja kaiken maailman synnit ja surkeudet.
Kävelee edestakaisin ja pysähtyy taas.
Ja täällä olen kuin olisin tyhjää ilmaa perheelleni. Talo on kuin kiinniruuvattu ruumiskirstu, täynnä ummehtunutta pahaa hajua…
Vaipuu voimatonna tuoliin takaisin.
Elina (tulet hiljaa ja varovasti sisään vasemmalta. Katselee ympärilleen. Hiipii isän luo ja kiertää käsivartensa hänen kaulaansa. Hiljaa). Isä… isä!
Konsuli katsoo kuin villiytyneenä häneen. Elina tuskallisesti.
Isä, kuule… Isä, minä näen, miten paha sinun on olla.
Konsuli (kumeasti). Entä äitisi —?