Tohtori (?varovasti). Ei suinkaan ole purettu —? — — kihlausta, tarkoitan, Ottarin ja Selma Reinskougin välillä? — Hän matkusti niin omituisen äkkiä taas pois ja Selma näytti niin itkettyneeltä harsonsa takaa, kun tapasin hänet tänään.
Setä Mads. Vai niin — tämä kaikki on kaupunkilaisista ihmeellistä?
Tohtori. Kaupunkilaisista? — Kaupunkilaisista? —
Itsekseen.
Vai niin, — vai siinä se siis puristaa!…
Ääneen.
Te kyllä tiedätte, että minä olen viimeinen välittämään siitä, mitä kaupungissa juorutaan ja puhellaan… Mutta muuten, — suoraan sanoen, — siellä puhutaan siitä kaikissa piireissä ja lausutaan yleistä ja suurta ihastusta niistä tavattomista summista, joita konsuli näinä päivinä niin odottamatta on lahjoittanut sekä merimieskodille että kaupungin yksityiselle vaivashoidolle. Siellä on myöskin meidän kesken ja suurimpana salaisuutena! — käymässä tuuma, että olisi pyydettävä konsulin suostumusta hänen muotokuvansa ripustamiseksi Pörssiin. Lista oli jo täyteen merkitty eilen, heti samana aamuna.
Panee hatun päähänsä.
Niin, hyvästi sitten. Hyvästi, herra Mads…
Setä Mads (saattaessaan tohtoria ovelle). He, he, he, vai niin, vai todellakin, — todellakin…