Yksin.
Ripustavat hänen muotokuvansa Pörssiin. Näyttää pikemmin siltä kuin tahtoisi hän ripustaa itsensä jonnekin täällä kotona… Sikamaista muuten, tuo arvelu, että se olisi kihlaus, joka — — Muuten on tämä kovin, kovin ikävätä. On kuin olisi meritaudissa. Ja kaikki näyttävätkin merikipeiltä… Tämmöinen kohtaus! — sen täytyy loppua kerran. Eihän nyt sentään tarvitse kutsua pappia ja hankkia hautajaisia ja mennä maan alle senvuoksi, että huomaa omistavansa liian paljon rahoja!…
Elina (pistää päänsä vasemmasta ovesta. Huolestuneella äänellä). Eikö isä ole täälläkään?
Setä Mads. Ei ole.
Elina (huutaa sisähuoneeseen). Hän ei ole täällä, Karna! — Minusta tuntuu, että se voivotteleminen kuuluikin rappusilta tai käytävästä —
Poistuu taas.
Konsuli (tulee oikealta ovesta. Hiljaa varovasti). Ei kai sinulla ole tulitikkuja, Mads —?
Setä Mads. Tulitikkuja… Tulta sikariin… Ei katsos, siitä asti kun minut kiellettiin tupakoimasta, ei minulla ole milloinkaan sitä tavaraa taskussa. Tarpeet vähenevät ja ikävyys lisääntyy.
Konsuli (puoliääneen). Sinä olet oikeassa, Mads, minulla täytyy olla joku, johon luotan, joku luja lähtöpiste. Naisista ei minun tarvitse huolehtia.
Setä Mads (suuttuneesti). Ei, nyt menee tämä jo liika pitkälle. Elä nyt koeta uskotellakaan ketään, että epäilet omaa perhettäsi, mies. Minä sanon sinulle syyn kaikkeen tähän, minä! Sinulla on vatsakatarri; sama, joka minullakin on. Sinun täytyy lakata tupakoimasta, sinunkin, ukkoseni, jos vähänkin toivot pääseväsi rauhaan… Sen minä sanon, että vatsakatarri sinulla on. Ja kun sitten yöllä makaat ja mietit ja näet kaiken liioiteltuna ja pikimustana, niin riittää sitä vielä päiväksikin. Sinä et osaa vaan sitä hoitaa. Karlsbaderia sinä tarvitset.