On menevinään työhönsä, samalla tarkastaen konsulia.
Setä Mads (epätoivoissaan). Toivotaan parasta, — että se vaan on jotain ohimenevää — vatsasta johtuvaa, — jotain, joka estää häntä ajattelemasta.
Konsuli (seisoo ja tuijottaa oveen oikealle. Hiljaa). Kun vaan saisit minut viedyksi tuon vanhan naisen ohitse, joka koko ajan istuu ja katselee minua, hänellä on ollut poika, joka — —
Salaperäisesti.
Minä uskon sinulle yhden asian, Mads, — sinulle ainoastaan. Ei kukaan saa sitä tietää! — Ottar löi minua —
Koettaen päätään kuin tuskaa tuntien.
— Tänne jonnekin aivoihin, ennenkun hän matkusti Ameriikkaan…
Karna (tulee vasemmalta, ikäänkuin jotain etsien). Eikö hän ole täällä —?
Puutarhuri (astuu nopeasti häntä vastaan ovessa). On, neiti Karna… Mutta teidän ei pitäisi tulla sisään tänne — nyt. Hänen mielensä on niin kiihoittunut… Minä pelkään, — minä olen niin huolissani —
Koettaa saada häntä poistumaan.