Konsuli (merkitsevästi, saattaessaan häntä ulos). Tässä täytyy toimia hiljaa ja salaisesti! — Ei voi kyllin varovasti…
Konsuli (tulee hetken päästit verkalleen sisään puistonrappusilta. Jää seisomaan kitsi oikeanpuolisen oven lukossa). Seitsemän kahdeksankymmentä tuhatta?… Hänellä on tietysti siellä vähintäinkin kolme kertaa niin paljon.
Menee
PUUTARHURI tulee taas puuhaillen töissään huvihuoneessa ja verannalla. Puutarhatikapuilta, joita hän siirtelee korkeiden kasvien välissä, leikkelee hän käyrällä veitsellä vesoja ja oksia ja puhdistaa ja heittelee alas kuivuneita lehtiä.
ROUVA tulee aamupuvussa sisälle vasemmalta ELINAN seuraamana, joka kantaa hänen vaippaansa, sekä TOHTORI ALSING, vanhempi herra, hattu ja keppi kädessä. Heidän jälestään KARNA ja SELMA. Nuoret vaaleissa kesäpuvuissa. Rouva asettuu leposohvaan, ja Elina peittää keveästi hänet vaipalla. Selma heittäytyy keinutuoliin ja kiikkuu hiljakseen.
Tohtori (heittäen hyvästiä). Niin, niin, rouva Wulffie, — näitä unettomia öitä vastaan en tiedä neuvoa teille mitään parempaa kuin oleskelua raittiissa ilmassa, täällä viheriäin kasvien keskessä ja kävelyretkiä puistossa, niin pitkältä kuin voimat riittävät. Ja sitten, — lepoa, lepoa ja rauhaa! — koko aamupäivän — kaikenlaisilta hyväntekeväisyysehdotuksilta ja päätöksiltä ja vaikutuksilta, jotka voivat tuottaa mielenliikutusta.
Naputtaa etusormellaan pöytään, ikäänkuin painoa antaakseen
— Hermot, katsokaas — hermot ovat rauhoitettavat, — säilytettävät!… Kesään meidän tulee luottaa. Siitä hakea apua… (Ja sitten katselee kelloaan) — voikaa hyvin.
Rouva. Hyvästi sitten, rakas tohtori.
Tohtori menee kumarreltuaan toisille.