»Teerenpeliä omassa pesässä»… sateli pistopuheita näiden sangen erilaisten sivistystasojen edustajain nauraessa ja virnaillessa.
»Kummallinen otus!» — sanottiin Mörkin lähdettyä.
»Terävä pää sillä kuuluu olevan.»
»Uskon pikemminkin, että takinkauluksen hemmut johtuvat kopan tyhjyydestä…»
»Mutta huomasitko, vouti», kuiskasi asessori Brink, »miten sekä notari että kasööri äkämystyivät, kun hän lähti niin aikaisin? He tietävät, että heitä tänä iltana odottaa kotona läksytys, kun istuvat täällä juhlimassa käräjäin päätyttyä.»
* * * * *
Mörk ajaa jyrisytti niin, että raitioista räiskyi lokaa hänen päälleen aina niskaan asti.
»Etkö juokse!»…
Vanhanpuoleinen likaisenharmaa kyytihevonen heristeli vähän väliä korviansa; se oli alati varuillaan kaikkia niitä erilaisia temppuja vastaan, joita kärsimätön ajaja teki majatalosta saamallaan piiskanpahasella, ja sen punertavat mulkosilmät arvostelivat tottuneesti jokaisen elkeen merkityksen ja arvon. Se saattoi hypähtää, kun ajaja keksaisi uuden metkun, mutta ei välittänyt vähääkään niistä tyhjistä läiskäyksistä, joita kuuli laihan selkänsä päältä, eikä liioin kunniallekäyvistä puhuttelusanoista.
Vinha vauhti hiljeni vähitellen hölkäntapaiseksi menoksi.