»Joko nyt lähdössä, herra Mörk?»…
»On todellakin surullinen ilmiö nuoressa polvessa, että naisvalta vain kasvamistaan kasvaa»…
»Tuskinpa todellista miestä enää tapaakaan niiden joukosta, jotka ovat alle neljänkymmenen! — Ja sen minä sanon Teille, herra Mörk, että tämä johtuu siitä, että miehet niin kevytmielisesti ja epäviisaasti luopuvat esikoisoikeudestaan kuherruskuukauden aikana. Katsokaa ympärillenne — tässä näette naineita miehiä, jotka ovat ymmärtäneet säilyttää oikean komennon talossaan.»
Mörk seisoi hattu päässä, tukien isoa asiakirjakääröä kylmää uunia vasten; hän koetti sitä sitoa nuoranpätkällä, jota hän piteli hampaittensa välissä.
»Etteköhän sentään, herra Mörk … ettekö?» — kehoitteli nimismies; hän puuhasi par'aikaa pelipöydän siirtämistä pois siitä paikasta, johon pari harmaata auringonsädettä heiluvan rullauutimen läpi oli löytänyt tiensä. »Ettekö todellakaan? Yksi ainoa robbertti vain — ettei tarvitsisi ottaa puu-ukkoa peliin.»
»Ei kiitos!» Suu puristi nuoranpätkää, kun hän kiristi sen lujempaan ja vetäisi taakse solmuun.
»Vor Liebe und Liebesweh» — lausuili notari.
»Parempi olla aviomiehenä kuin puu-ukkona?»
»Luvannut kiiruhtaa kotiin?»
»Vannonut … tietysti tehnyt valan.»