Kotona kävi alinomaa nuorisoa, ja he saivat poltella isän sikareja ja käyttää talon molempia hevosia, jotka päivän ohjelman mukaan palvelivat vaunu-, kääsi- ja ratsuhevosina.
Se ilo oli nyt mennyttä. Alf oli matkustanut, Viking kävi koulua ja Johan Henrikin piti isän määräyksestä lukea kahden yksityisopettajan johdolla.
Kodin kellolaitos oli vedetty ja käynyt tasaisesti jo viikon päivät. Isä istui alati työskennellen konttorissa, ja Johan Henrik luki ja tupakoi omassa huoneessaan pihan toisella puolen. Jakob näki opettajien tulevan, toisen kello yksitoista aamupäivällä, toisen kello kolme iltapäivällä, ja sitten tunnin kuluttua lähtevän Tuo säännöllisyys saattoi hänet hyvälle tuulelle, vaikka hänellä muuten nykyjään oli yhtä ja toista ajattelemista. Eräs puutavaraliike oli lakkauttanut maksunsa, ja saattoi viedä häviöön pari Jakobin maaseutuystävää. Joka tapauksessa asia aiheutti hänelle matkoja ja huomenna hänen oli lähdettävä muutamaksi päiväksi pääkaupunkiin.
— Johan Henrikistä tuntui niin kummallisen loma-ajantapaiselta, sittenkuin isä oli aamulla lähtenyt, — sai kuljeskella huoneissa piippunysä suussa ja laulaa ja rallatella tarvitsematta pelätä isän ankaraa tutkivaa katsetta: — »Etkö istu huoneessasi lukemassa?»
Hän tuli ja meni; mutta aamupäivätunnista oli selviydyttävä. Hänen oikein piti ponnistaa päästäkseen viime hetkessä läpi pari lukua Liviusta.
Sitten tuli päivällinen, — ja kahden aikaan posti ja sanomalehdet, joissa aina oli jotakin uutta tutkittavaa.
Ei, hän ei ollenkaan ollut lukutuulella tänään, — voihan toki tämän yhden kerran lähettää pienen kirjelipun kandidaatti Hansenille, että tänään ei matematiikka sujunut…
Tuli loma-iltapäivä!
Hän pyöri ja tanssi äidin ja siskon ympärillä salissa.
»Lähdetkö minun kanssani ajelemaan, Elisabet?»