»Kyl-lä — kyllä oletkin.»
»Niin, jollen, niin kiitos vahvan ruumiinrakenteeni, sillä pahemmassa pulassa en ole eläessäni ollut», Jakob huokasi.
»Niin, sinä et juuri ole tottunut vastatuuleen.»
»Kuulkaa, Tobiesen» — Jakob huusi ovesta, »ilmoittakaa, että herra
Berven on täällä ja jää päivälliselle!»
»Katsohan, Jörgen, lyhyesti sanoen, sinä voit säästää minulta monta huolta, jos nyt lainaat minulle viisitoistatuhatta kruunua yhdeksi vuodeksi, sillä ehdolla että saati maksaa ne takaisin vähitellen. Sinullahan on rahaa viljalti.»
»Heti paikalla; olisit sen voinut sanoa jo tuossa salaperäisessä kirjelapussasikin.»
»Oletko hullu! Minäkö omalla nimikirjoituksellani vakuuttaisin, että olen rahapulassa!» sanoi Jakob leikillä, mieli jo keventyneenä. »Eihän niillä muuten niin kiirettä ote, kun vain saan heti kuin tarvitsen.»
Berven istuutui kirjoituspöydän ääreen ja otti kynän käteensä.
»Kunpa puutavaramarkkinat taas vähän vilkastuisivat», sanoi Jakob.
»Saamme kai varustautua kärsivällisesti odottamaan, kunnes Lontoon varastot ovat alkaneet vähetä.»