Siellä he istuivat tunti tunnin jälkeen yöhön asti.
Alette oli sytyttänyt yölampun ja virui vuoteessaan kuunnellen ja odottaen, milloin kuulisi heidän eroavan. Berveninhän oli määrä lähteä hotelliin yöksi.
Vihdoin he puhelivat jo puutarhaveräjällä. Kylläpä ne nauroivat…
Että saattoivat seisoa siinä niin kauan!
Sitten tuli hiljaisuus. Hän huokasi helpotuksesta.
Mutta puhetta jatkui kadulla portaiden edessä. He olivat taas päässeet kiinni johonkin, josta ei tahtonut loppua tulla.
Nyt hän kuuli selvään, miten Berven sanoi hyvää yötä.
Jakob se tuota juttelua venytti ja aloitti aina uutta…
He olivat varmaankin istahtaneet portaille!
Hän pisti jalat tohveleihin, meni ikkunan luo ja siirsi varovasti uudinta syrjään. Berven raapaisi tikulla tulta, niin että se valaisi hänen kasvojaan ja sikarinpätkää. He olivat lähtemässä hotelliin. Bervenillä oli matkahuopio hartioillaan, ja Jakob seurasi häntä iloisena ja vilkkaana. Vielä kulmauksen takaa kaikuivat heidän äänensä.