Kysyä Konstancen mieltä tuollaisista asioista! ihmetteli Alette päätään tuskin huomattavasti keikauttaen.
»Vähän tuulta purjeisiin liikeasioissa — vähän suolaa ja pippuria säilöönpanossa — niin että metsä saa humista tulevaisuutta … — kasvaa hirsiä omaa kotia varten»…
Alette istui tuijottaen mieheensä. Ei hän koskaan ollut *hänelle* noin puhunut. Oli jotakin uutta, — tuo, mitä hän puhui heidän omasta…
Yhä jatkui vilkas keskustelu metsästä ja siitä, mikä saattoi olla uhkapeliä ja mikä vain järkevää luottamusta paikkakunnan edellytyksiin ja oloihin.
Jakob yhä innostui puhumaan ja Konstance, joka oleskellessaan eri seuduilla maata oli saavuttanut melkoisen käytännöllisen arvostelukyvyn, ylläpiti hänen intoaan tuomalla esiin omia mielenkiintoisia huomautuksiaan.
Kynttilä, jonka Konstance vihdoin sytytti lähteäkseen omaan huoneeseensa, sai lyhetä hyvän matkaa, ennenkuin lähdöstä tuli tosi.
Alette saattoi häntä kuten ainakin, mutta vastoin tapaansa jäi vain hetkiseksi hänen luokseen.
»Todellakin älykäs nainen», selitti Jakob hilpeänä, kun Alette palasi saliin, »tervejärkinen.»
»Sain tänä iltana oppia yhtä ja toista, mitä en ennen tietänyt», Alette huomautti.
»Eikö totta? — hän on sangen huvitettu kaikenlaisista asioista — ollakseen nainen?»