»Se riippuu kyllä asianhaaroista!»
»Ei, tietysti he kaikki anastavat vaimon paikan; — vaimon pitää riittää täyttämään miehen koko näköpiiri, hänen yksin — muuten hyväinen aika!»
»Sinä tiedät hyvin, Jakob, etten minä sitä tarkoita!»
»Et, tietysti et … pitää vain karttaa kaikkia niitä, jotka ovat huvittavia, ymmärrän sen hyvin — niitä naisia nimittäin! — Silmälaput päähän omassa talossaankin!»
»Niin, pilkkaa sinä vaan; — mutta pyytää häntä jäämään — vielä kokonaiseksi talveksi — minunko?» Hänen kasvonsa hehkuivat ja ääni vapisi — »ei, Jakob, sitä minä en tee!»
»Hyväinen aika, rouva! Niinkuin tahdot, ihan miten haluat»…
»En minä ole mustasukkainen» hän purskahti itkemään, — »olen vain niin sanomattoman onneton ja olen ollut aina siitä asti, kuin hän tuli taloon… Et ainoatakaan iltaa sinä minun tähteni ole sisällä, hänen armostaan vain saan sinut tänne… Ja eilen sinä lähdit ilman muuta ja jätit minut yksin»…
»Jo riittää, Alette! Olet sanonut ihan tarpeeksi … olen täydellisesti tyytyväinen viittauksiisi. — Tietysti olet erehtynyt perin pohjin, mutta samapa se… Ja mitä pikemmin sinä kohteliaalla tavalla saat ystäväsi lähtemään, sitä parempi.
Sano minulle», hän hieman kostonhaluisena kysyi kääntyen ovella — »vieläkö tämän jälkeen aiot olla hänen kanssaan kirjeenvaihdossa?»