"Kyllä minä tästä pääsen käskemättäkin… Vai ulos täältä ajetaankin". Näin sanoen nousi Anttila ylös ja parilla tuimalla harppauksella astui ovelle ja tarttui vetimeen. Mutta ennenkuin avasi oven, kääntyi hän vielä takaisin päin ja, toinen käsi vetimessä, toisessa lakki, lausui:
"Ettehän te jaksa koulua perustaa, kun minä pois menen. Ja yhdenkö koulun sitä sitte perustaisitte? Yhdenkö vaan? Kymmenen — viisikymmentä niitä pitää tulla — joka kylään, joka taloon yksi… Mutta minä en maksa, en vaikka nääntyisi. Ja suokoon Jumala, että minä jo silloin kauan olisin maannut maan mullassa, kun tuo oppinut herrasmainen suku kasvaa… Niin no… Minä menen ulos, koska käsketään. Täytyyhän talonpojan totella, kun herrat käskevät… Saadaanpa nähdä, eikö herrat nylje vielä kerjäläiskeppiä käteemme. Sitte vasta on Kalliolaisella oikein velkaa ja Toivolan nenä paljoa pitempi kuin nyt…"
Sitte potkaisi hän polvellaan oven auki ja astui ulos, kimmauttaen sen perässään kiinni, jotta tomun sirpaleita katosta sirahti permannolle. Sitte kuului hänen äänensä portailla, kun hän mennessään puhui siellä istuville miehille:
"Mitä te täällä teette? Menkää koulua perustamaan, kosk'ette uskalla vastaan sanoa, jänishousut! Pistäkää kätenne kyynärpäitä myöten Kalliolaisen soppaan. Juoskaa päänne seinään, kun Kalliolakien käskee. Ja yhtäkö kansakoulua sitä sitte perustaisitte. Tehkää kymmenen! Jos ei teillä ole rahaa, niin tulkaa minulta lainaamaan… Anttilalla on rahaa!…" Näin puhuen hän meni miesjoukon keskitse alas rappusia. Asteli sitte rantaan, kenellekään jäähyväisiä sanomatta, sysäsi suuttuneen tuimuudella veneen vesille, potkaisi sen kaikesta voimasta ulos rannasta. Istuutui sitte tuhdolle melkein heittäymällä, jotta rusahti vene ja oli kaatua, asetti airot hankoihin ja sousi kiukkuisin ottein pois, jotta korkealle purskui vesi veneen kokasta.
Syvä hiljaisuus jäi kotvaksi aikaa kokoushuoneesen Anttilan mentyä. Hänen jälkeensä astui vielä muitakin koulun vastustajia ulos. Jälelle jääneet katselivat toisiinsa ja purskahtivat viimein nauruun. Kokousta jälleen jatkettiin.
"Onko kellään vastaan kansakoulua?" sanoi esimies.
"Eipä taida enää olla", sanoi kirkkoherra.
"Jätetään toistaiseksi", sanoi eräs.
"Perustetaan heti!" huusi toinen.
"Mitäpä sillä tehdään?" sanoi kolmas.