"Äänestetään!" huusi neljäs.
Syntyi nyt pitempi väittely, joka kuitenkin loppui siihen, että päätettiin äänestää.
"Ne, jotka vastustavat koulua, nousevat ylös, jotka eivät, jäävät istumaan", komensi esimies.
Humaus ja kolinaa. Seisomassa olivat koulun vastustajat. Äänet laskettiin, ja — näyttipä Onnetar tänään luoneen lempeän silmänsä syntymäisillään olevaan kouluun — kumpaisellakin puolella oli juuri yhtä monta ääntä! Koulun onni oli se, että suuri joukko vastustajia oli juuri loppukohtauksen ajaksi vetäytynyt pois.
Niin, yhtä monta ääntä kumpaisellakin puolella. Neulan kärjessä näyttää kansakoulu kiikkuvan. Asiaa ei enää ratkaise muu kuin arpa.
Esimies leikkasi paperista kaksi lappua. Toiseen kirjoitettiin "Kansakoulu", toinen jätettiin tyhjäksi. Yksimielisesti suostuttiin, että kirkkoherra nostaisi arvan. Esimies hiersi laput kääryyn, otti hattunsa ja heitti ne sinne. Moneen moniseen kertaan pohti hän laput hatussaan, sitte hän sen tarjosi kirkkoherralle. Vanhus näytti miettiväiseltä. Hänen kätensä näytti vavahtaneen, kun hän sen pisti hattuun. Syvä hiljaisuus vallitsi huoneessa. Tuskin kukaan hengittikään kirkkoherran avatessa nostamaansa lappua. Ja katso! Koulun vastustajain suureksi harmiksi ja sen puoltajain iloksi ja riemuksi luki kirkkoherra siitä sanan "Kansakoulu". Esimies napsautti vasarallaan pöytään, ja koulu oli päätetty. Ilon huudahdus voittajain puolelta tervehti tätä onnellista nostoa. Mutta useat vastustajista painoivat lakin päähänsä ja lähtivät pois.
Semmoisella puuhalla ja enemmän onnellisen sattuman avulla kuin yksimielisellä päätöksellä saatiin ensimmäinen kansakoulu X:n seurakuntaan. Niinhän se sattuma väliin tekee ihan paljasta narria. Anttila lähti kerrassaan kumoamaan koulupuuhaa, mutta se syrjähtikin asialle menestykseksi. Sillä varma on, että joll'ei Anttila olisi kokoukseen mennyt ja asioita "halki sanonut", niin tuskin vieläkään olisivat koulun ystäväin toiveet toteutuneet.
* * * * *
Tämä kaikki tapahtui noin 15 vuotta sitte. X:n pitäjässä on jo kolme kansakoulua. Vanha kirkkoherra on jo käynyt levolle siunauksekkaan päivätyönsä vaivoista, ja hänen sijassaan on nykyään Otto Kalliola, pitäjän ensimmäinen kansakoulunopettaja, koulujen johtokunnan esimies ja innokas koulujen ystävä. Kunnan esimiehen istuimella istuu vielä vanha ukko Kalliola kunnioitettuna ja rakastettuna. Ja koulujen varojen hoitajana on Pekka Anttila, Antti Anttila-vainajan poika.
18 8/2 88