"Lähdetään, lähdetään!"
"Jospa sua, Rantala, ei lasketakaan", pilkkasi nimismies.
"Niin muako lasketa? Kuka estäisi?"
"Vaimosi!"
"Älä irvistele!"
Ritarit nousivat. Tavela auttoi nimismiehen seisoalle ja puki turkit hänen yllensä. Rantala kaatoi viimeisen pisaran pullosta laseihin ja jokseenkin häpeltelevällä kielellä pyysi veljiä piiskaryyppyä ottamaan. Kahta käskyä ei tarvittu, sillä vieraat eivät olleet turhan kursailijoita. Sitte sitä hankittiin lähtöä koettelemaan hevosten "käpäliä" — tai paremmin piiskoja. Ensin kuitenkin pyysi Rantala odottamaan, kunnes hän on saanut "koninsa puihin".
Hän meni talliin, seisattui keskelle permantoa, pyörähti ylpeästi korollaan ympäri ja vihelsi. Renki Kaapo, joka juuri sattui tulemaan tallin ovelle, kääntyi pois ja alkoi tallustella halkoliiteriä kohden, minkä edustalla toiset miehet olivat halkojen hakkuussa, mutisten mennessään: "Jo nyt on taas tulppa kurkusta kirponut. Sokeristapa se olikin. Oleppas nyt yksin siellä tallissa, en sinne haukuttavaksesi ja nääsättäväksesi tulla viitsi. Saa sitä taas ori kylmän löylyn ensin ja lämpimän perässä, sen takaan. Kyllä se on sentään mies tuo meidän isäntä. Aina vaan juo ja reuhaa. Voi voi sentään!"
Mutta isäntä pyörähti tallin lattialla vielä toisenkin kerran ympäri, vihelsi ja lipsautti sormillaan. Hevoset hyyristivät pilttuidensa nurkkaan, nostivat päänsä ylös ja korvat niuhassa melkein vapisten "telläilivät" ja polkivat lattiaa vuoroon joka jalalla. Nähtävästi eläinraukat odottivat jotakin. Pian tulikin "jotakin". Isäntä sivalsi käteensä rautaisen silppuhangon, joka riippui naulassa pilttuun tolpassa. Nytkös hevoset vasta oikein pelkäsivät. Pieni varsakin ovinurkassa vetääntyi karsinansa viimeiseen solukkaan… Pian kuuluikin tallista vinha viuhkina ja läikinä hirveän kolinan ja jytinän seasta, jota vielä säesti hangon yläpäässä olevan rautarenkaan kimeä kilinä. Tuo melu kuului halkoliiteriin saakka. Rengit seisattuivat sitä kuuntelemaan.
"Enkös sitä arvannut. Ensin kylmä sauna ja sitten lämmin kylpy päälle.
Oikeinhan se hirvittää, kun noin hakkaa eläin raukkaa", sanoi Kaapo.
"Olisi ottaa tuo hanko ja sillä tomistella ukon omasta säestä liiat tomut", sanoi eräs rengeistä.