"Rantala? Katsokoon kukin vanttuunsa ja värkkinsä. Mitä minä niistä huolin".
"Onko Rantalalle onnettomuus tapahtunut?"
"Mitä se tänne kuuluu? Joka lähtee kilpailuun, niin tietäköön kykenevänsä. Nurin se tuolla ahteessa ajoi, poika parka. Taisipa sattuakin. Tielle jäi ukko pokalleen ja hevonen etsi turvaansa metsästä".
"Taivaan tähden! Onpa taitanut käydä Rantalalle pahoin. Kentiesi ovat kädet tai jalat taittuneet. Saattaapa olla henki kultakin luiskahtanut pois tästä pahasta maailmasta!"
"Niin, pahahan se on tämä maailma, saakelin paha. Lähtään etsimään
Rantalaa".
"Lähtään!"
"Veljet" lähtivät paikalla etsimään tielle tipahtanutta Rantalaa. Nimismies jäi vielä matkan päähän kääntämään vaahtoavaa hevostaan ympäri.
Sillalla, mihin reki särkyi, kohtasivat he Rantalan. Hän astua jölkötteli lakita päin heitä vastaan.
"Rantala, sinä olet hengissä vielä!" huusivat hakijat yhdestä suusta.
"Niin, hengissä kuin pääseekin".