"Etpähän niinkään laillisesti".
"Totta kaiketi. Minähän ensin kankaan päänsä olin. Tottahan hevonen silloin on minun".
"Mitäpä siitä, vaikka ennen ehdit. Minähän poloinen kaaduin ja siihen jäi kilpailuni".
"Käski sun kaatua. Katso roppeesi niin että ne seisovat. Mitä se mulle kuuluu vaikka olisit viidesti kaatunut, kun minä vaan ennen sinua olin määrän päässä".
"Kuuluupa vaankin".
"Vai etkö luule, etten minä tiedä lakia ja asetuksia?"
"Taidat tietää".
"Kyllä minä tiedän".
"Se on hyvä se".
"Tuossa nyt riitelette kadonneesta hevosesta kuin Paavolan ämmät kaatuneesta kahvista. Lähdetään sitä edes etsimään", sanoi toinen "veljistä".