"Kyllä vaan minä tästä vähemmäksikin saan", sanoi piika, pyörähti taakkoineen ympäri, meni takaisin latoon, heitti sylyksensä lattialle, kahmasi siitä syliinsä vaan noin puolet ja lähti taas navettaa kohden.
"No mitä tuommoisesta tukkosesta karja syö?" ärjäsi isäntä. "Joko nuot syöt itse taikka annat lehmille… Vai meinaatko nälkään tappaa ne elukat siellä navetassa?"
"Kukapa tässä kohtuuden osaa. Mokistaan jos vie paljon, mokistaan jos vie vähän. Paras että näytätte miten paljo heiniä saapi kerralla viedä…"
"Ole möyhyämättä ja vie heinät navettaan".
Isäntä asteli taas halkomiesten luokse. Kaapokin oli jo sinne saapunut ja käytteli kirvestänsä oikein vilkkaasti. Äskeisen rengin luo meni isäntä. Renki oli jo ruvennut hakkaamaan pitempiä halkoja.
"Missä saakelissa sinä tuommoisia halkoja olet nähnyt? Ovathan ne sun pituisiasi, kanalja… Keskeltä poikki, sitte tulee hieman sinnepäin", ärjäsi isäntä.
"Äsken nääsättiin jotta liian lyhkäisiä on halot, nyt ne taas ovat liian pitkiä. Paras että isäntä itse ottaisi kirveen käteensä ja…"
"Mitä sinä mökötät?"
"… ja näyttäisi kummoisia halot pitää olla, eikä…"
"Mitä puhut?"