"Samulilla vaan. Missäpä sitä muualla olisi oltu".
"Ja joitte rommia?"
"Niin, aluksi sitäkin. Lopulta joimme jo puhdasta viinaa. Mistäpä meille täällä maalla sen paremmat juomat tulisi".
"Ja missähän ihmeessä rekesikin särjit?"
"Kaaduin, että humahti. Kilpiojan sillan käsipuuhun se säpäleiksi romahti".
"Voi taivas! Kun ei mennyt pää tai muut jäsenet kappaleiksi".
"Eihän ne, Herran kiitos, sentään menneet".
"Voi voi sua Heikki! Lakkaa hyvä ihminen juomasta ja pysy kotona. Onhan kasvosikin rikki ja turpuneet. Silmäkulma ihan verisenä".
"Mitäs tuossa turhia voikottelet ja haikottelet. Tässähän olen taas kotona tervennä, eikä minua ole, Herran kiitos, mikään vaara kohdannut. — Laitappas ruokaa, minulla on niin saakelin kova nälkä".
Rupesi nyt emäntä toimittamaan iltaruokaa kotiin saapuneelle miehellensä. Ensin hän pyyhkäsi pöydän, puhtaaksi, asetti sitte pöydälle leipäkorin, kalakupin, voilautasen ja piimähaarikan. Toi vielä pirtistä juuri kiehumasta nostettuja kokonaisia perunoita. Sitte hän poistui toimillensa, ja ahnaasti rupesi nyt isäntä syömään ja saivat varsinkin kalat kyytinsä.