"No kukas perhettä elättää, kun mies kipeänä on?"
"Minähän sitä olen kokenut elättää. Tukalaahan se on, kun olen itsekin niin kivulloinen. Mutta minkäs sille tekee. Täytyy koettaa minkä voipi. Menisihän se muuten sentään, mutta Heikki raukka on yhä niin kovin kipeä ja saa kärsiä niin paljon kipua ja puutetta".
Samassa astui emäntä sisään lypsinkiulu kädessä, jossa oli maitoa.
"On tässä pisarainen maitoa Heikille. Kaada tuosta pullosi täyteen", sanoi hän.
"Kiitoksia paljon, emäntä hyvä! Jumala teille palkitkoon hyvyytenne!
Kyllä minä tuon makson jahka saan suon-ojista".
"Ei se tarvitse maksaa!"
"Herra maksakoon hyvyytenne!" Kiitollisuuden kyynel kiilsi vaimon silmäripseissä.
"Jahka Nyyrikki poikii, niin saat enemmänkin", lausui emäntä.
"Jumala siunatkoon teitä, emäntä hyvä! Ilman teitä olisimme jo aikaa olleet hukassa".
Hän otti liinaan kiedotun pullonsa, jonka tullessaan oli laskenut ovenpielessä olevalle tuolille, avasi liinan ja kaatoi emännän kiulusta pullonsa täyteen. Sitte kietoi hän sen jälleen liinaan.