"Niin, — jo aikoja sitte. Pyhäinmiesten aikaan jo Anni kuoli. Oli Laurilassa suon-ojaa kaivamassa ja molski siellä melkein jäisessä vedessä rikkinäisillä jalkineilla. Kun sitte eräänä iltana kotiin pääsi, niin heti joutui sängyn omaksi, eikä siitä enää noussut. Vähän toista viikkoa sairasti ja sitte kuoli. Kaksi viikkoa sen jälkeen kuoli Heikki".
"Vai niin, vai jo maan mustassa mullassa lepäävät Heikki ja Anni. —
Missäs nuot lapset nyt ovat?"
"Vanhin on meillä lapsenpiikana ja nuoremmat ovat huudolla. Surkeatahan se oli senkin perheen loppu. Mahtoivatko he sitte olla syntisempiä kuin muut ihmiset, koska Herra heitä niin kovin kuritti? Vai oliko se sitte isän kirous, joka niin raskaasti heitä painoi? Kukapa sen tietää?"
Hyväntahtoinen emäntä pyyhki kertoessansa kyyneliä poskiltaan.
18 24/2 88.